Miten saat lapsesi rakastamaan lukemista

Tama on tehokkain — ja vahiten tunnettu — tekniikka. Lapsi, joka NAKEE ITSENSA kirjassa, lukee spontaanisti. Se ei ole enaa pakko — se on HANEN tarinansa. Personoidut kirjat hyodyntavat juuri tata mekanismia: lapsi on sankari, hanen kasvonsa ovat kuvituksissa, hanen nimensä on tekstissa. Meille kirjoittavat vanhemmat sanovat lahes kaikki saman: "Ennen han ei pitanyt lukemisesta. Nyt han pyytaa kirjaansa joka ilta."

Ei tuntia. Ei "kun meilla on aikaa". Viisitoista minuuttia. Joka ilta. Samaan aikaan (ennen nukkumaanmenoa toimii parhaiten). Lapsen aivot yhdistanvat vahitellen taman hetken iloon, rauhaan ja vanhempien huomioon. 3 viikon jalkeen he pyytavat sita. 3 kuukauden jalkeen se on elinikainen tapa.

Lapsen pakottaminen lukemaan aikuisen valitsemaa kirjaa on varmin tapa tappaa lukuinto. Vie heidat kirjastoon, kirjakauppaan tai anna heidan valita teemansa Storykidossa. "Ei niin mahtava" kirja, jonka he itse valitsivat, on arvokkaampi kuin mestariteos, jota he eivat koskaan avaa.

Lapset matkivat. Jos lukeminen on jotain, mita aikuiset tekevat luonnollisesti — kirja, lehti, Kindle — lapsi alkaa lopulta nahda sen toivottavana toimintana. Puheita lukemisen tarkeydesta ei tarvita. Nayta vain esimerkkia. Hiljaa.

Sarjakuvat, manga, aanikirjat, interaktiiviset kirjat, graafiset romaanit, lehdet — jokainen formaatti lasketaan. Lapsi, joka ahmii sarjakuvia, lukee. Lapsi, joka kuuntelee aanitarinoita, rakentaa sanavarastoa ja mielikuvitusta. Tarkeaa on kontakti tarinoiden kanssa, ei kirjan muoto.

"Mita luulet tapahtuvan seuraavaksi?" "Mita tekisit hanen paikallaan?" "Huomasitko piilotetun yksityiskohdan kuvassa?" Lukeminen muuttuu peliksi, kun esitat avoimia kysymyksia. Lapsi ei ole enaa passiivinen — han ajattelee, kuvittelee, vaattelee. Ja haluaa jatkaa testatakseen teoriojaan.

Ei tarvita paljoa: sohvan nurkkaus tyynyilla, pieni lammin lamppu, kirjahylly lapsen korkeudella kirjat kannet ulospain (ei selka). Fyysinen ymparisto lahettaa viestin: "Tama paikka on tehty sinulle, sinun nautinnollesi."

Loppuun luettu kirja on voitto. Materiaalista palkintoa ei tarvita — vilpitoon "Luit koko kirjan? Mahtavaa!" riittaa. Jotkut vanhemmat pitavat "lukupaivaakirjaa" lapsensa kanssa: otsikko, paivamaara, tahtiarvio, lempikuvitus. Lapsi nakee edistymisensa ja on siita ylpea.